Confused I am

Perjantai..

2011-11-04T14:57:00.000-07:00

Päivitys jää tänään välistä. Olen taas ollut ulkona ja ties missä ja nyt vasta muistin. Onneksi huomenna on vapaapäivä joten ehdin tekemään yhtä sun toista projektiin liittyen! :)

Otan kuitenkin mitat ja painon niin pääsee edes niitä seuraamaan.. Kuten aina olen juuri syönyt joten on hyvä verrata "iltapöhöjä". :)

Huomisiin!! -Riku

Keskiviikko (10. päivä) - osa 1

2011-11-02T12:50:00.000-07:00

No voihan kuraluuri ja pekkaniska sentään, kun hävettää!

No perjantai ja maanantaihan jäi sitten päivityksissä välistä ja tämän päivän päivitys tulee vielä myöhässä! Voisi sanoa, että tyypillistä Rikua! Ei anneta sen häiritä vaan nyt mennään pienelle muisteluretkelle viime perjantaihin ja sieltä tähän päivään asti... Katsotaan tuleeko tästä tauosta mitään oikeaa selitystä esille.. :)

Perjantai tuli.. ja meni

Perjantai oli yksinkertaisesti niitä päiviä, kun ei huvittanut sit yhtään mikään ylimääräinen. Pääsin kotio vasta joskus vähä ennen ysiä ja olin nälkäinen ja väsynyt. Käytiin leffassa ja siitähän se ajatus sitten lähti (käsistä). Pitipä ostaa pieni pussillinen karkkia ja samalla syödä puolet avokin poppareista.. Piti ihan tosi jopa laittaa päivitys, että tänään ei ehdi, sillä pitää mussutella... Sitten se jäi, ja tuli lauantai jolloin iskikin se todellinen syy tähän pidempään taukoon. Perjantai siis tässä oli oma tapauksensa. Lauantaina nimittäin oli avokin synttärijuhlat ja tuli sitten jälleen tosi antikarpisti vedettyä sipsiä, keksejä sekä lonkeroa varmaan sen kahdeksan tölkkiä. Siinä oli siis jo melkosta tuhoisaa jälkee etenkin kun paluumatkalla oli IHAN PAKKO hakea pitsa tuosta rongankadulta. Näin jälkeenpäin ajateltuna mikäs siinä jos nälättää ja vapaa maahan tämä on, mutta jestas sentään kun voi yli mennä. Noh sunnuntai olikin sitten jo vähän parempi, vaikka erehdyin silloinkin syömään loput pitsastani sekä normaalin sokeroidun jugurtin muun normaalin ruoan lisäksi. Edelleenkin sinänsä normaalia jokapäiväisen ihmisen ruokaa *köh*, mutta karppauksen aloituksessa on se idea, että kaksi viikkoa pitäisi voida pitää semmoinen vaihe, ettei saa juurikaan ylimääräistä hiilaria jolloin kehon rasvanpoltto todenteolla käynnistyy. Sanomattakin selvää tämä viikonloppu revitti vaa-alla painoni takaisin 88 kilon tietämiin. Tätä ennen siis alimmillaan painoni perjantaiaamuna taisi olla 85,2 kg.

Onnistuin kuitenkin saamaan aikaan jotain hyvääkin. Kävin tällä välin kahtena iltana 40 minuutin hölkällä, ja sen lisäksi tänään sekä eilen kävin uimassa (600 m ja 1 000 m). Todellakin tämä viikko maanantaista tähän päivään on jälleen mennyt (s)karpatessa syöden normaalia vähähiilarista ruokaa, joten olen edelleen ns. radalla ja alkuperäinen haaste saa luvan pitää kutinsa. Mistään ei luovuteta ennen kuin 90 päivää on ohi! Joskus tuntuu vaan kovin vaikealta sanoa ei itselle kun saa päähänpiston. Tässä tapauksessa päähänpistoja oli mm. ostaa mässykarkkia leffaan. Jonkinsortin tottumushan tuokin on kuten joillekin aamutupakka. Pitää vain muistaa, että keho ei oikeasti tarvitse sitä, vaan se haluaa sitä. Sokeri toiminee tässä kuten mikä tahansa muu koukuttaja: Saa aikaan epätasapainon ja poistuessaan tulee mitä ihmeellisempiä "mielitekoja" kuten vetää ahmimalla pussillinen karkkeja. Olen kuullut, että nämä mieliteot häviävät ajallaan ja lopulta niistä ei tule samanlaista "kiksiä" kuin normaalisti syöpötellessä. "Here's hoping, kid!". Olen pystynyt kuitenkin lopettamaan kymmenen vuoden tupakanpolton "kerrasta" ja olemaan polttamatta yhtäkään tupakkaa sen jälkeen, joten miksi en voisi jättää karkkejakin tuohon malliin. Lopulta niistä nyt ei ole mitään hyötyä. Siksi kannatankin yhä suurenevaa makeisveroa (tietyin rajoituksin).

Mites sen painon kanssa nyt?

En ole ennen tätä päivää nyt mitannut painoa muutakuin sunnuntai-aamuna jolloin painoni oli sen 88 kg. Jännittää käydä katsomassa mitä sanoo vaaka nyt kun olen tullut urheilemasta. Luulisi, että hyvää kehitystä on tullut siitä. Sain tuossa aikaisemmin Teemulta viestiä, että "Mites on karppaus edistynyt". Hän ei taida lukea blogiani, sillä ei osannut huomauttaa, etten ole päivittänyt sivujani hetkeen. Hän jatkoi kuitenkin omalla tarinallaan.. Ennen kuin käyn punnitsemassa itseni laitanpa kaverini Teemun etenemistä minipäivityksenä:

Teemulta tuli raporttia

Ystäväni Teemu pisti pientä raporttia englanniksi joten liitän sen tähän, olkaa hyvä:

"Hep! Viikko commitmenttia takana. Hyvässä vauhdissa ollaan. Eilen punnitsin itteni, 102kg, mikä on 2-3 kiloa vähemmän kuin viimeksi. Köyhäkarppaus toimii. Itse ostan pelkästään karppisafkaa, mutta jos jossakin tarjotaan muuta, niin voi syödä hyvällä omallatunnolla. Oh, one more thing, if you have money to eat at a restaurant, it's fucking OKAY Viime viikon kolme kahvakuulareeniä jätti kropan hieman kipeäksi, mutta muuten ok olo. Tänään taas kuulareeniä tarkotus vääntää, mutta ensin täytyy kaffetta saada."

Hän jatkaa tästä vielä pohtimalla:

"Fyysisesti aika neutraali olo, kaiken kaikkiaan. Ei oikein hyvä olotila, mutta ei missään tapauksessa huono. Fiilisten osalta ei kovin inspiroitunutta meininkiä tänään. Johtunee siitä, että oon käyttänyt ison osan päivästä murehtien kapitalismin lieveilmiöinä tapahtuvia väärinkäytöksiä. Alkuun mietin halpatuotantoa ydinvoimaloissa (STUK tietojen salailu), joka kuitenkin saattaa vaikuttaa ihmisten terveyteen ihan solutasolla saakka, puhumattakaan luonnosta! Ja siitä sitten ajatuskulku vei ajattelemaan mitä kaikkea paskaa meille syötetään, mitä kaikkia ympäristövaaroja lurkkii turvallisiksi luulemissamme asioissa... Välinpitämättömyydestä, ahneudesta ja tietämättömyydestä kumpuaa niin ikäviä asioita, että panee ahdistamaan. Pikavoittojen nimessä tehdään asioita, jotka pilaa luontoa sisältäpäin, ja sitä kautta myös ihmistä. Jengi ei tajua, että jokainen on itse henkilökohtaisesti vastuussa luonnon elinvoiman hiipumisesta ja kaikesta muustakin paskasta mitä maailmassa tapahtuu. Se on murskaava vastuu tässä maailmassa... ja suurimpia syitä sille, miksi oon niin usein alamaissa ja masentunut."

Kävin punnitsemassa ja mittaamassa..

Voin sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt kuinka vähän taas tuo viikonloppu vaikutti kokonaistulokseen. Näin tarkemmin ajateltuna ei se yksi viikonloppu viikossa paina juurikaan. Jos sitä miettii näin, että viisi päivää viikossa paino laskee ja kaksi päivää se nousee.. Eiköhän järkikin sano, että kokonaissumma on negatiivinen. Vanha viisaus pitää paikkansa, että sillä ei ole väliä mitä syöt joulun ja uuudenvuoden välillä, vaan mitä syöt uudenvuoden ja joulun välillä. Keskiarvoja ei saa unohtaa. Tästä syystä monasti kehoitetaan, ettei pitäisi valvoa pelkkää vaakaa päivästä toiseen. Ne kilot tulee ja menee ja heittelee joskus päivien välillä muutaman kilonkin. Alla taulukko edistymisestäni Huom: nyt en sitten löytäny mittanauhaa heti. Päivitän tämän illan mitat heti jahka mittanauha löytyy!:

	Alussa:	Tänään:
Aamupaino	-	-
Iltapaino:	88,7 kg	85,6 kg
Hauis	30 cm	29,5 cm
Rintakehä:	102 cm	100 cm
Vyötärö:	97 cm	92 cm
Vatsa:	102 cm	98,5 cm
Reiden puoliväli:	53 cm	47 cm

Kehityskuvaa vielä tänään!

Kuvian. Tässä niitä nyt on!

Alussa:	Tänään:

Silminnähtävin ero tämmösissä epätarkoissa kuvissa taitaa liittyä sivuprofiiliin. Maha pönpöttää vapaana molemmissa, mutta jälkimmäisessä kuitenkin vähemmän. Molemmissa kuvissa on ruoka syöty tunnin sisään kuvan otosta (jotta kuvanotto olisi mahdollimman reilu). Mittaukset jo sen kertookin, että jotain on tapahtunut,

Sain tosiaan kuulla muutamalta ihmiseltä, että miksi et ole päivittänyt. Yllätyin senkin verran, että en olettanut kenenkään odottavan päivityksiäni. Noh, tästä edespäin pyrin olemaan täsmällisempi. :) Niin ja twitterissä tarina jatkuu useamman kerran päivässä. Sivun yläreunassa on linkki jolla pääsee seuraamaan niitä! Kiitoksia tukemisesta. :) Jollei julkista kommenttia halua pistää, niin minulle saa kommentoida myös facebookissa tai twitterissä privana. Kaikki tsemppaukset otetaan kyllä vastaan! -Riku-

(Keskiviikko) 3. Päivä

2011-10-26T09:15:00.000-07:00

Hei vaan nettisopulit! Tästä se on käyntiin lähtenyt mukavasti. Makeanhimo on jo takana ja turhat jatkuvat nälkäolot myös. Tarkoittaa sitä, että kehoni on nyt ymmärtänyt, että sitä nopeaa energiaa ei ole saatavilla. Tällöin vaihdetaan vaihdetta ja rasvanpoltto on pääasiassa se energianlähde. Tähän perustuukin karppauksen ihanuus. Sokerin saanti lisää insuliinin tuotantoa. Insuliini veressä kertoo keholle, ettei tarvi polttaa rasvaa, vaan otetaan se talteen. Tällöin "sekakäyttäjä" polttaa helpot hiilarit ja pistää rasvat ihon alle säilöön toista kertaa varten. Nyt jos insuliinin tuotanto saadaan minimiin ja sokeria ei ole mitä käyttää niin keho rupeaa käyttämään sitä rasvaa sekä kehosta, että saadusta ravinnosta. Tällä on parikin hyvää pointtia: Ensinnäkin jos on tullut syötyä liikaa rasvaa (ja täten syödyt kalorit ylittää kulutuksen), näin nyrkkisääntönä keho luopuu ylimääräisestä rasvasta ulosteen mukana, kun ei ole tätä "varastoimiskäskyä". Tämä on yksi syy miksi karpatessa nauretaan kalorilaskureille. Tässä kuitenkin disclaimerina kerrottakoon, että en ole ravintoexpertti, enkä lääkäri enkä koe tietäväni asioiden hienoja puolia. Olen itse tutkiskellut asiaan liittyviä kirjoituksia ja mielipiteitä ja empiirisin kokeiluin olen todennut vaikutusten olevan luvatunkaltaisia.

Olo virkistyy

Se on ihan totta, että normaalisti laihduttaessa olo on kurja. Näitä tapoja yleensä paastot tai muuten kovin yksipuoliset ruokavaliot. Karppaus on siinä poikkeus, että jos ei lasketa alkurysäystä (ja rysäys se onkin) niin olotila itseasiassa kohenee. Nukuttaa vähemmän päivän aikaan, tulee ylimääräistä puhtia ja energiaa asioiden tekemiseen! Vaikka useilla asiaan perehtymättömillä tulee mieleen, että eikös se karppaus ole vain pekonia ja munaa niin EI! Pois tuommoiset kuvat. Tässä esimerkiksi kuva eilisestä annoksestani:

Kanaa mausteisessa kermakastikkeessa paistettujen tomaattien ja paprikan kanssa + feta-kermajuustosalaattia + keitettyä parsakaalia. Jälkkäriks rahkaa ja ananasta. Ei minusta niin kovin epäterveellisen näköistä? Vai onko sinusta?

Niitä mittoja

Tämä on nyt kolmas täysi päivä kun olen pyrkinyt syömään hiilihydraattia alle 20g/vrk ja olotila tänään on täysin eri kuin mitä eilen ja edellispäivänä. Olo on energinen ja päänsärky ja se muunsorttinen kiukuttelu on poissa. Olen käynyt normaalia enemmän pissallakin ja sen nesteen poistumisen huomaa kyllä mitoissa ja painossakin. Iltapaino on tippunut noin kaksi kiloa sunnuntai-illan painosta! Sehän on on jo aikamoista, ottaen huomioon, että EN ole paastolla, enkä yritä muutenkaan ylläpitää nälkää. Ruokaa on syöty ja kohta syödään lisää, nam! Muistetaan, että aina on mahdollisesti pieniä mittausvirheitä, joten en lähtisi ihan sentin tarkkuudella arvostelemaan noita tuloksia. Käytän kuitenkin aina samaa nauhamittaa, ja samaa mittaajaa ja kiireettömillä mittaushetkillä, joten suuria virheitä ei pitäisi tulla. Annetaan tulosten puhua puolestaan!

Mitat ovat alla:

	Alussa:	Tänään:
Aamupaino	-	86,3 kg
Iltapaino:	88,7 kg	86,9 kg
Hauis	30 cm	28,5 cml
Rintakehä:	102 cm	100 cm
Vyötärö:	97 cm	92 cm
Vatsa:	102 cm	100 cm
Reiden puoliväli:	53 cm	50 cm

Perjantaina enemmän!

Tästä päästään sit seuraavaksi odottamaan perjantain päivitystä. Teen perjantaisin normaalin tekstipäivityksen lisäksi kuvakollaasin ja videopäivityksen. Tällöin pääsee ihan oikeasti näkemään eroja. Kuvat otan aina sunnuntaina ja perjantaina jotta niissä näkyy mahdollisimman suuri viikottainen ero. Tosiaan niitä tsemppikommenttejakin saa jättää. Alla oleva kommenttilomake ei vaadi kirjautumista, mutta kirjautumiseen käy gmail tunnukset, mikäli haluaa nimellä tunnistautua! Kiitos jo etukäteen! Perjantaita odotellessa!

Ja täsä vielä kuva tämän ehtoon annoksesta! Huomaa toistuva teema puoli lautasellista salaattia lautasella. Uunilohta smetanakermakastikkeessa.. Oi oi ja nam!

(Tiistai) 2. päivä - ylimääräinen päivitys

2011-10-25T13:52:00.000-07:00

Huh - huh!

Jopas oli tällä haavaa raskas alku. Sen lisäksi, että on alkuun ollut kaksi päivää alhaisen verensokerin aiheuttama päänsärky, olen ollut ylimääräisen tempperamenttinen. Olisi ehkä ollut paljon viisaampaa jättää se viime viikonlopun mättösetti väliin olis tullut pienemmät oireet, MUTTA siitä ollaan taidettu päästä. Huomasin vielä tänään tuossa kympin aikaan, että päänsärky ja nälkä jatkuivat, joten kokeilin toista lähestymistapaa: Otin lasin vettä ja lähdin hölkälle. Tuota hölkkäämistä jaksoin sen reippaan puoli tuntia. En ole ollut juoksemassa pitkään toviin, ainakaan puoleen vuoteen. Ennen tosin 10 kilometrin hölkkiä tuli vedettyä alta tunnin ilman suurta ahdistusta, mutta tänään tuntui vaikealta pitää hengitys tasaisena jo neljän kilometrin aikana joten piti välillä jopa kävellä. Tässä on siis selkeä epäkohta mikä pitää korjata.

Teemulta tuli raporttia

Ystäväni Teemu pisti pientä raporttia englanniksi joten liitän sen tähän, olkaa hyvä:

"Day two. Nothing. No mood swings, no overwhelming munchies, no agony over sugar-begone. Hm. I'm not even hungry. Today's meals consisted of half a kilo of eridanus yoghurt in two servings, some chicken (cold cut), some cheese, little bit of aloe vera - juice and 100g of wheat germs. Oh, and a cup of coffee, black. Plus of course some water, tiny pinch of salt and two omega-3 capsules. And a magnesium tablet. Another kettlebell workout today. Longer than yesterday, more reps. Feeling pretty good about that. Also, I picked up new workpants last weekend, and surprise surprise, they're too big (considerably - I'm wearing two belts - too big:) for me now. What is this?"

Kiitos Teemu välipäivityksestä! Toivotan onnea jatkossakin. Näyttää lähteneen hyvin liikenteeseen!

Huomenna sitten tarkempia

Halusin nyt lähinnä purkaa oloani. Tässä on ollut oikeasti lähellä se, että olenko mennyt ja ottanut ison lautasellisen kakkua ja piirakkaa jääkaapista. Tietysti noiden läsnäolo kasvattaa luonnetta. Ei minulla muuten olisi ehkä ongelmaa asian kanssa, mutta alhaisella verensokerilla kyllä sokerinhimo on se ensimmäinen asia mielessä. Pitää koittaa leikata nuo ajatukset pois jatkossa juoksulenkeillä. Mitä kikkoja olet käyttänyt typistääksesi nälänhimon? Vai tartutko aina himon kohteeseen hällä väliä? Kommentteja saa jättää viestin alle! :)

(Maanantai) 1. päivä

2011-10-24T10:11:00.000-07:00

Tästä se sitten alkoi. Ei ollut mikään suuri yllätys, että verensokerin laskiessa näin alkuun on vähän turhan napsahtava luonne. Kuten kaikilla asioilla luonnossa, asioilla on tapana vastustaa muutosta. Lihovilla on tapana lihota ja laihtuvilla on tapana laihtua. Varsinainen kikka olisikin siinä, että saisi muutoksen pysähtymään. Tämä päivä mennyt siis vapaapäivän merkeissä ja sikäli hyvä asia, että olen voinut välttää ihmiskontaktia sen aikaa kun on sokeritason putoaminen yllä.

Ykkönen päälle ja menoksi

Hommahan alkoi aamulla nostalgisesti pekonilla ja kananmunilla, tosin en tiedä miksi sen tarvitsisi siihen mennä. Karppaus on niin paljon muutakin kuin lihaa ja munia, mutta sen symbolinen merkitys koko ruokavaliolle on tarttunut kuin paha haju niin hyvässä, että pahassa. Olen tällä hetkellä vakaasti mukana projektissa ja lähtötilanteen ottaen huomioon osaan povata rajua painonlaskua ihan alkuun. Tämä johtuu siitä, että olen lähtenyt vähän pöhöttyneestä hyvin syödystä tilanteesta kyllästettynä sokeri- ja viljatuotteilla. Nyt kun jätän ne pois niin sokerin poistuttua kehosta lähtee myös niiden sitomat vesivarannot. Onhan se totta, että ensimmäiset kilot on lähinnä nestettä, mutta se on sitäkin tärkeämpi muistutus, että kuinka paljon sitäkin me kannamme turhaan ihon alla juurikin tuon varastoituneen sokerin takia. Keho tarvitsee paljon vettä, ja aina pitäisi pitää huoli hyvästä nesteytyksestä, mutta ilman niitä ylimääräsiä sokereita ei tarvitse sitä ylimääräistä vettä. Pelkästään vähentämällä ylimääräistä hiilihydraattia (lue: nopeaa energiaa) puoleen normaalista saadaan aikaan pienemmän nestekerääntymät ja täten pöhötykset. Otin eilen mitat joskus kymmenen aikaan illalla ja täytyy sanoa, että eipä mittanauha näyttänyt komeita lukuja. Pelkästään vatsani pullotus oli melkein 20 cm enemmän kuin karpatessani vielä vasta noin 9 kuukautta sitten. Kaksikymmentä senttiä tullut lisää noin lyhyessä ajassa. Se kyllä pistää miettimään. Oma vikahan se oli täysin, että turha syyttää kiireitä, ystäviä tai avokkia. Sen lisäksi, että taitaa nopeiden laihdutuskuurien perään tullakin kiloja takaisin, taisin sysätä sitä omilla valinnoillani paljonkin ylöspäin; Kaikenmaailman suklaavanukkaat, pullat yms. maistuivat ja hälläväliä olinhan juuri laihduttanut. Huppista kuinka se keho osaakin varastoida nopeasti 10 litran ämpärillisen verran itseensä. Nyt kun aikuisten oikeasti aion tehdä parhaani pysyäkseni tällä tiellä olen päättänyt sitoa itseni ottamaan mitat itsestäni maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin sekä painon näinä päivinä aamuin - illoin. Turha niitä on joka päivä kytätä orjallisesti. Kyllähän se mielenkiintoista on seurata päivä toisen jälkeen kun paino putoaa, mutta siihen saattaa jäädä koukkuun ja jos yhtenä päivänä ei paino muutukaan toivottuun suuntaan sitä saattaa suotta hätääntyä. Painojumit saattavat kestää pidempiäkin aikoja, etenkin jos ruokavaliota on noudattanut pidempäänkin.

Ystävä lähti mukaan yrittämään!

Ystäväni Teemu lupasi tulla mukaan haasteeseen ja aloittaa ns. köyhäkarppaamisen, josta hän ilmoittaa minulle kolmasti viikossa ja myös lupasi lisätä liikuntataajuuden kolmasti viikkoon. Lupasin seurata häntä ja raportoida täällä miten hänellä menee. Teemme yhdessä kollaboraatiota jatkossa sen mukaan miten hänellä aikaa riittää. Teemun haasteensa on enemmänkin "karppaa 90 - päivää harrastan liikuntaa ja katso mitä tapahtuu". Pidän peukkuja sinulle Teemu se on jo hyvä lupaus! Lisään tänne tietoa hänen etenemisestä sitä mukaa kun sitä saan. Ei siihen tarvita kuin ripaus innostusta ja loppumatka motivaatiota tehdä jotain mitä on pitkään halunnut. Niin ja sen pienen sysäyksen aloittamaan. Saisinko ketään muuta "pitkään asiaa harkinnutta" kokeilemaan? Rohkeasti vain kyllä täältä tukea saa! Paras vinkkeli aloittelijalle jonka voin antaa on lukea ennakkoluulottomasti, mutta kriittisellä ajattelumallilla http://www.karppaus.info sivuja jos sieltä löytyisi vastauksia kysymyksiin!

Niitä mittoja

Otin eilen sunnuntaina ensimmäiset mittaukset ja tänään toiset. Heti huomas jo jotain eroa, kun se normaali leipä- ja hiilaripöhö alkaa laskeutumaan. Tämä eilinen siis lähinnä sentakia, että tuli tankattua avovaimon syntymäpäiväkekkereihin tehtyjä ruokia: voileipäkakkua, kermakakkua, piirakkaa ja limukkaa. Sitä edellisenä päivänä meni pizzaa. Lähtötilanne siis vähän poikkeaa normaalista ruokavaliosta joten se otettakoon huomioon ensimmäisen päivän tai kahden tuloksissaMitat ovat alla:

	Alussa:	Tänään:
Aamupaino	-	87,2 kg
Iltapaino:	88,7 kg	87,7 kg
Hauis	30 cm	29 cml
Rintakehä:	102 cm	103 cm
Vyötärö:	97 cm	95 cm
Vatsa:	102 cm	100 cm
Reiden puoliväli:	53 cm	53,6 cm

Mun fiilikset tällä hetkellä (pieni välikevennys)
http://www.youtube.com/watch?v=ofV_iFBw2YE

Mittaustarkkuuseroja saattaa esiintyä, joten pikkutarkoissa muutoksissa en lähtis spekuloimaan. Pidemmän aikavälin otantaa odotellessa!

Ruoat

Aamiaisen lisäksi olen syönyt välipalaksi turkkilaista jugurttia kerman ja ananaksen kanssa. Ananas on ainakin tähän alkuun erittäin kivä makeutuslisäke joka kaikenlisäksi auttaa nesteenpoistossa! Kätevää! Tätä blogia kirjoittaessani nälkä alkaakin hiipimään, joten siirryn tästä takavasemmalle tekemään Kanafetasalaattia. Jälkkäriks tuskin otan mitään, jos otan niin kermaa ja mustikoita <3 (karppaajan mustikkajugurttia, heh) Tähän alkuun nyt ei välttämättä olekaan paljoa raportoitavaa. Olen mittojen lisäksi ottanut kuvia, mutta säästän ne perjantain päivityksiä varten, jotta voin tehdä aina viikon kollaasin kerralla :)

Haluatko seurata kehitystäni?

Jos uskot, että haluat seurata tätä yritystä tiputtaa painoa, miksi et rekisteröisi itseäsi lukijaksi? Viestin alla on nappi tilaa sähköpostitse, jolloin saat ilmoituksen sähköpostiisi kun tulee päivitystä! Jos käytät twitteriä minua voi seurata painamalla Follow @bq82

Päivityksiin pääsee kiinni twitterissä!

2011-10-20T04:47:00.001-07:00

Seuraamalla minua twitterissä @bq82 saat ensimmäisten joukossa tietää mitä fiiliksiä minulla on :) Kiitos tukemisesta!

My 90-day challenge part 1!

2011-10-19T17:53:00.000-07:00

Minun haasteeni seuraavalle 90 päivälle on: Laihduta siinä ajassa 13 kiloa!

Esipuhe

Olen jo hetken halunnut alkaa pitää omaa sarjaa youtubessa. Olemme kavereiden kanssa miettineet, ja totuus tulkoon julki, puoliksi toteutettukin joitain pähkähulluja suunnitelmiamme. Nyt toisaalta samalla kun olen ollut vailla hyvää kohdetta sarjalleni, olen paininut, myös toisen ongelman kanssa. Olen jälleen alkanut keräämään ylipainoa tahtomani ihannepainoni päälle, ja haluan siitä eroon. Tätä aivan normaalia syömisongelmaisen jojoilua minulla siis - taitaa olla kausiluonteista, kun ei malta olla pysymättä erossa niistä herkuista jahka ihannenpainoon kiinni on päästy.. Tässäpä nyt oiva tilaisuus inspiraation iskiessä yhdistää nämä kaksi hinkua yhdeksi ja tästä alkaakin oma tieni kohti lukemattomien muiden nettiblogaajien kohtaloita eli Suomeksi kaiutonta älämölöä eetterissä ja ehkä kolmen kuukausilukijan yleisö! :) No kaikkea voi käydä, mutta ennenkaikkea pidän tämän itselleni pienenä itseasetetun kurinalaisuuden hihnana.

Oma haasteeni

Suunnitelma on selkeä, mutta sille on asetettava mielekkyyden vuoksi joitain lyhyemmän välin etappeja, joita voin sitten raportoida. Olen tavoittelemassa jotain minkä olen tehnyt jo aikaisemmin, mutta huonoilla elämänvalinnoilla ravinnon suhteen olen onnistunut tuhomaan saavutuksistani noin kaksi kolmasosaa. Minkäs herkkusuu itselleen voi? No kaiken tietysti ja tässäpä minun lusikkani siis padassa.

Olen yrittänyt hahmottaa mikä olisi paras taajuus niin mielenkiinnon ylläpitämisen, että spämmäyksen välillä. Totesin, että kaksi pientä, sekä yksi isompi päivitys per viikko vois olla ainakin itselle sopiva.pienemmät päivitykset käyn läpi lähinnä tekstimuodossa sisältäen fiiliksiä, punnitsemisia jne. Videopätkä sisältää koosteen viikosta ja videoesityksenä kehityksen ja kerran vielä niitä fiiliksiä. Hitsi nyt tuli sellanen olo, että tähän perään pitäisi tulla Nelosen mainos, jossa on kanavasurffailun ääntä ja perään teksti: Nelonen, jotain ihan muuta. :) Akttiiviharakoille on sitten vielä twitteri johon tulee milloin mitäkin ja vähän aiheen vierestä. Voitte seurata twiittauksiani suoraan blogisivun reunasta tai "seuraamalla" minua suoraan nimimerkillä bq82. Blogaamiselle päivityspäivät löin juuri lukkoon ja ne ovat maanantai, keskiviikko, sekä perjantai. Teen vielä sivun oikeaan reunaan kuukausinäkymän johon merkkaan strategisia mittoja mittauspäiville. Samoin näkyville tulee painonpudotus- sekä vyötärönympärys -käyrät.

Haaste muille

Onko sinulla mielessäsi jotain mitä et ole saanut aikaan, mutta se olisi vain sinusta itsestä kiinni toteuttaa? Jos näin on miksi et ryhtyisi kimpassa mukaan? Haasteesi olisi omasi, joten kasvata, vaikka kynsiä! :) Ota vaikka jotain mitä et vielä oikein osaa, mutta haluaisit. Lähde parantamaan sitä pikkuhiljaa ja pidä raporttia viikon välein. Kerro muillekin miten etenet! Mikäli olet kuin minä ja haluat laihduttaa suosittelen tekemään sen itsellesi luontaisella ja vähintäänkin turvallisella tavalla. Käyttämäni metodit poikkeavat jokseenkin THL:n nykyisestä käsitteestä terveellisestä ruokavaliosta, enkä aio tämän haasteen aikana paneutua sen tarkemmin yksityiskohtiin miksi tai miten kuurini toimii. Aloittaessasi mitä tahansa haasteellista on terveen järjen käyttö sallittua. Laihdutuksessakaan ei ole mitään ihmekeinoja tai oikoreittejä, vaikka jotkin tavat ovatkin toisia tehokkaampia. Lisätietoa karppauksesta sekä karppaajista löytyy osoitteesta http://www.karppaus.info . Suosittelen vahvasti lukemaan karppauksesta, mikäli haasteen aikana ruokavalioon ja sen tuomaan vaihtoehtoiseen ruokakulttuuriin haluaa paneutua. Pintaraapaisuna pähkinänkuoressa karppaus on hyvin pitkälle sama asia kuin Atkinssin dieetti, eli perustuu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jossa energia saadaan pääosin terveellisistä rasvoista (voi, oliiviöljy) ja proteiinista (liha, kala, kana), vihanneksia unohtamatta! Tähän ruokavalioon siis ei mahdu juurikaan viljaa (pastaa), perunaa, riisiä. Tästä syystä joillekin se voi olla karkaiseva kokemus olla ilman leipää (olen yksi heistä). Toinen heikkouteni on maidon litkiminen mikä saa loppua.

Aikataulutukseni

Näin järkeilyn ja oman jääkaappini organisoinnin vuoksi aloitan karppauksen maanantaina 24.10.2011 aamupalasta lähtien. Ei sillä, että siihen asti tarvitsisi possutella erityisen paljon, mutta kun jääkaapissa on kaikenlaisia alakarppaukseen soveltumattomia raaka-aineita, jotka syön pois uusien ruokien alta. Ei sovi heittää hukkaan pelkän päähänpiston takia. Mikäli saan aikaiseksi käyn lääkärintarkistuksessa mittaamassa veriarvoni mahdollisimman alkuvaiheessa. Tällähetkellä olen siis täysi sekasyöjä syön mitä milloinkin ja vaikka pääosin monet ruoat ovat tosi terveellisiä (kanasalaattia, lohisalaattia, jne) tulee vedettyä kaiken maailman pannarit, suklaavanukkaat, karkkipussit, pizzat yms. herkuttelusetit, että kehosta voi tuntua taas kovin hassulta aloittaa. Kellonajat päivityksilleni koitan hoitaa kello 20:00, jolloin minulla on hyvin aikaa koulun jälkeen rauhoittua ja tehdä videot yms. Perjantaisin poikkeukset, siitä syystä, että saatan joutua olemaan töissä kello 20:00 saakka, tuotan päivitykset kello 22:00 huolimatta työajoista.'

Ensimmäiset kaksi viikkoa suoritan ns. induktiovaiheen, jolla isken kehoni ketoosiin. Tämän kahden viikon aikana syön n. tai alle 20g hiilihydraattia päivässä. Vrt, että Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen suosittelemassa ns. Virallisterveellisessä ruokavaliossa suositellaan noin 200-300g hiilihydraattia päivässä (antamani luvut suuntaa antavia). Tämän kahden viikon induktion jälkeen siirryn vähän korkeammalle hiilihydraatinsaannille siihen noin 40g per päiväannos. Huomaa, että yksi siivu Vaasan ruisleipää sisältää paketin mukaan noin 14g hiilihydraattia. Kaikkea hiilihydraattia en tosin laske tähän "sallittuun" määrään. Mm. vihanneksista ja tummista kasviksista saamani hiilihydraatit jätän huomioimatta kokonaismäärässä, ja syönkin niitä paljon kaiken muun ohella.

Fiilikset

Ei se mitään anna jollei siltä pyydä... Ei kun miten se meni ;). Niin tässä kärvistellään vielä viikonlopun yli. Saanpahan hyvää aikaa mainostaa hankettani muille ja toivottavasti saan hyvän hengen aikaan. Todellakin, jos joku haluaa yrittää samaa ja on edes yhtään perehtynyt etukäteen ko. ruokavalioon saa hypätä kimppaan mukaan ja voimme toisiamme tsempata. Karppaus laihdutuskeinona sopii erityisen hyvin heille joilla on hyvin paljon ylipainoa, mutta myös meille jotka ovat vain vähän ylipainoisia. Mikä parasta, tämän ruokavalion aikana ei lasketa kaloreita. Ts. saa syödä tiettyjä ruokia ihan niin paljon kuin napa pyytää ja mieli sietää (maalaisjärki taas mukana pelissä tietysti, ei kannata ruveta vetää kahta paketillista voita napaan jälkruoaksi vain koska teki mieli).

Loppusanat

Piditkö asiaa huomionarvoisena? Miksi et jakaisi linkkiä esimerkiksi facebookissa tai twitterissä? Arvostaisin kovasti, jos viitsit asiasta älähtää, joku kuitenkin saattaa haluta seurata ja lähteä mukaan tekemään omaa haastetta joku muu seurana! Voimme sitten yhdessä pitää kirjaa! Osoite jonka voisi linkata on: http://baqu82.blogspot.com .

Isompi kasa isoa

2011-10-16T04:19:00.000-07:00

Nonniin!

Nyt alkoi sitten nyrppimään oikein huolella. Tällä kertaa (-kin) nyrppimisen kohteena on minä itse. Lyhyessä virsi kaunis tällä kertaa, mutta yritetään ytimekkäästi. Pudotin niinkin paljon kun 18 kiloa viime vuoden lopusta tämän vuoden helmikuuhun. Olen ottanut siitä takaisin kaikki paitsi neljä kiloa helmikuusta tähän päivään. Laihdutus oli kyllä nopeaa ja siitä sanotaankin että se ei pysy helposti, etenkin jos repsahtaa.

Repsahtaminen. Hauska sana. Sen sijaan että palasin normaaliin toimintamalliin mä menin sen yli ja käytännössä over board, as they say. Nyt tässä vaiheessa on otettava itseään nilkoista kiinni ja pyllistettävä totuudelle. Tästä hetkestä se alkaa. Aloitan 90 päivän haasteen itselleni jonka laitan youtubeen, jossa pidän päiväkirjaa tehtävästä ja sen suorituksesta. Tarkemmat tiedot annan myöhemmin, mutta nyt.. Otan ensimmäiseksi askeleeksi tehtäväksi lähteä ulkoilemaan. Tarvitsen happea. Paino nyt, 88kg. Olotila.. ärsyyntynyt. Ulkonäkö: kasvatan viiksiä... :o(

Jotta tämä ei mene turhaksi lupaukseksi, aloitan ruokavalion muutoksen tästä päivästä ja raportoin siitä ensimmäisen kerran viimeistään huomenna klo 20:00. Aion pitää kirjaa syödystä ruoasta, liikunnan määrästä, olotilasta, painonmuutoksesta, ja mitoista. Jos joku haluaa koittaa samaa siitä vain mukaan. Ruokavalio tulee olemaan alakarppausta näin alkuun. Liikuntamalli uiminen ja salillakäynti (tietysti niinäpäivinä tarvitsee syödä kohtuullisemmin enemmän hiilihydraattia).

Näillä mennään. Nyt kipin kapin sinne uimaan.

Another Day Hits Dawn

2011-02-20T21:36:00.001-08:00

If unlike me you have been punctual and well organised all your life you will have to stretch your imagination on this one. You might not know me well, but let us draw a mental picture together. Picture yourself being handed something to do. It could be a task at the office, school, home.. It really doesn't matter. It merely has to be something that has been delegated to you and it needs doing. For clarifications sake let's imagine that you were asked to go pick up something tomorrow around noon. Being that you are helpful or obligated you agree and you strive to remember it. Now being a normal organised person that you are you will probably do one or more of the following:

A) keep it in your head and actually be able to remember it because you have little or nothing else to do that could distract you.

B) write it down on a pad, in your phone or maybe you're the type who puts on a wristband that keeps reminding you (hardly an option if you have a lot going at once) or maybe you have an assistant that keeps those for you.

C) you stop thinking about it immediately and somehow when the time comes you just do it anyway like it was your destiny all along...

I'm quite sure that ever so many people fall in to atleast one category of the above. I've however left out an obvious one:

D) you do any or none or all of the aforementioned and YOU happen to FORGET anyway (this time).

For arguments sake let's not account D as a possibility as the repeating norm as that outcome would clearly be unexpected in that scenario and an unlikely event for an organised person. Now lets take you and modify you a little. A human experiment on the mind if you will. We're going to need some high science here..

First off lets mess around a bit with your short term memory. Let's alter it so that your memory about stuff you are actively interested in turns to extra efficient. I'm talking about little details remembered to the finest nuance. Now let's give a darker side to it. Things you are not actively interested in lose focus and due to the brain not giving a crap about it anymore it falls somewhere in the region between 'never had it' and 'oh shit I'm sorry'. This is a win-lose situation. On one hand you are precise with things that you are focused on (to the point of being anal about it) and the other hand just dropped everything to go look at what the first hand is doing. This might not be a problem if that was the only thing wrong with you. Unlucky for you the doctor has something else he'd like to experiment with, oh yes.

Control over your focus. Normally you might pride on being able to set your mind straight and say man, I have to do this paper and so help me I'm going to. Say goodbye to that ability because I just sold it at the black market for jellybeans.. Naturally we had to replace it with something we weren't going to leave you with a hole in your head.. No we added a relative interest generator with a repulsion beam.. and we plugged it in chain with your short memory. Sounds neat, huh? Well it kinda is. Now you have the ability to gain interest in most or any things that do not upset you upon contact at least relative to the other things you are in contact with and have little or no tolerance for things that do. The generator and beam are simple enough to understand: Upon coming across something that requires long lasting mental effort in which you are not too interested in RIGHT NOW you will be suddenly hit by the repulsion beam that makes your body react severely by causing a heavy sense of boredom, loss of breath, anxiety. It might start off as gentle but along with time the feeling will grow. At the same time the interest generator will pick up on alternate things you can do right now and will also spark a response i the body. One of wanting, needing, longing for the activity in question. It doesn't require it to be of a similar importance, just of a lesser drag than the first. The chain works like this:

First you start with several optional activities at home you could do:
play a game of final fantasy (again, boring)
Write a blog (nothing on your mind,requires thinking, its boring and tedious without anything to say)

Now there is nothing else for you to do so the only viable choice here is to play final fantasy.. You suddenly get the urge to play as if you've always wanted to. Along comes your spouse and forces you to stop playing and proceeds to give you a task that you need to do preferably now on the computer but you couldn't give a damn because it takes long and has 0 excitement level. You don't want a fight so you get up and go to the computer with the sincere intention of completing the given task. As you sit down at your desk where your workstation is with a glum feeling of boredom you suddenly remember to check your email and while doing it with utter glee your mind scans around for stuff and also remembers that you have a blog to write (an e-mail reminded you that you have one, perhaps). Now due to the distaste of the first task and increasing good feelings you get from thinking about the blog you suddenly spark a thousand and one ideas to write about. Being aware that your best work is done in that concentrated high feeling you get you decide to quickly write down some notes you want to share about that thing back then that you just remembered that humoured you. Now your memory being what it is has a hard time holding on to the aforementioned task given to you by your spouse you now have no memory of it and therefore intention of doing it and all of a sudden the stinging pressure you had before that reminded you how you detest boredom has vanished. You now have but the single enjoying feeling of accomplishing something that you have always wanted to do..

Did you do the thing? - she asks... A stinging feeling hits your throat with the sudden realisation that you forgot all about it. Maybe this HAS happened to you? Once or twice or perhaps several times? You started off meaning to do something but got carried away with something else more interesting at the time that you completely lost track and memory. Not even remembering that you HAD something to remember... Now picture going through something like this up to 10 times a day almost every day of the week. You'd think that hearing all the did yous and questioning agains you'd learn to pull it together. Learn a system, use a calendar - anything. That would be a good idea except that without it being the most interesting thing to do right now chances are you will forget to remember to even look at the calendar let alone write in it.. I have honestly been given a simple 2min task three times in one day and forgetting it 3 times after something else happened to pass my mind. I was at that time very mortified by it but also aware that I might have a problem.

It really is a sort of daily yin yang of altering patience. Extra strength tolerance to do even unmeaningful tasks for little gain that almost no one would want to do unless that is they are impulsive like you and have their eyes on the project like you do. Things that you do not like get little or no quarter in your head since obviously you do not care for the feeling of anxiety. It is the strong demotivator/motivator combination that makes an adhd person act like they do. Even the best intentions are moot if the whole agenda is gone and forgotten.

And now for me it has been four full months since I started my Attention Deficit Hyper Disorder medication called Concerta. I must say wow, the difference in day to day activities.. Before I hardly went through a day without having to say 'sorry, forgot' etc. Now the occasional undone tasks is less and less accounted by loss of memory or 'anxiety & boredom'. Life is not perfect though in that regard but it is fine, normal even. There are a lot of manners that have to be relearned and that I can tell you is no walk in the park. How about if I tell you to suddenly change 5 daily habits that you do and either stop doing them or do them completely differently. Sounds like a pain? It is.. Muscle memory or "Working memory" is hard to reprogram in a short time so you need to concentrate and follow through on things like where you leave your keys (preferably always in the same spot and and not discard the keyring of burning anxiousness randomly in a hurry where ever like you used to).

There are so many little things that connect secretively to large portions of your life and by fixing those I have discovered that not only was it clear I had ADHD but how it has adversely affected my social and professional life (in both good and bad ways).

If there is someone out there reading this who can recognise something about me that has caused a negative spin on my image I want to give out my sincere apology and hope that this in some way irons out any wrinkles that might have been caused by me having ADHD. Other than than that of course I admit I'm a helpless moron ;) I admit to being overly enthusiastic and self indulgent on several occasions...

And now at 7:30 AM I'm finally tired so good night internet and sleep tight, don't let the Flash bugs bite...

2011-02-20T21:33:00.001-08:00

Vähän kevyttä mainosta.

2010-11-23T11:16:00.000-08:00

Ahoi selkä ja nikamavaivaiset! Tampereelle on rantautunut uusi Osteopaatti nimeltä Teemu Vänni ja hän pitää majaansa Tampereen Amurissa. Sain kunnian olla hänen ensimmäinen maksava asiakkaansa, ja kyllä täytyy myöntää uusia kipeitä paikkoja löytyi ja niihin selvisi syitäkin. Kaikkea näemmä se selkäkin joutuu kestämään ja millaisia stressitiloja se sitoo itseensä.

Osteopaatilla kannattaa harkita käydä vaikka välillä sen hieronnan sijaan, etenkin mikäli vaivat kehossa toistuvat ja halutaan löytää oireiden hoidon sijasta enemmän vaivan korjaamista.

Suosittelen hyvällä omatunnolla siis Teemun Osteopatiaa.
http://www.teemunosteopatia.fi/

Ja facebookissa: http://www.facebook.com/pages/Tampere-Finland/Teemun-Osteopatia/141772542541249

Näytä suurempi kartta

Käykää ihmeessä tutustumassa!

iPad drawings

2010-11-02T16:28:00.000-07:00

Ihmisten kateelliset pienet demonit ne nostavat päätään.

2010-10-17T03:09:00.000-07:00

Haluan aloittaa sanomalla etta kirjoitan osaksi vailla ääkkösiä nappaimiston puutteen vuoksi ja toivon etta sanomaani ei oteta tasta syystakaan irti asiayhteydesta tahi ymmarreta muutenkaan vaarin.

Kirjoittelimme tuossa joku paiva sitten tuttavani kanssa edes takas Facebookissa kuinka meita hieman huvittaa tuo ylen homoillan kohu-uutinen. Mika parasta lukuisat julkiset blogit ovat saaneet aikaan sen, että useammat yksilöt ovat suin pain pamauttaneet ulos mita fantastisempia tarinoita ja tulkintoja kristinuskosta ja homoudesta.

Minusta keskustelu on vaarilla raidoilla. Ei pitaisi nyt olla kyse siita mika fantasiahahmo on sanonut mita ja onko Donatello Raphaelia parempi taistelemaan, koska he eivat ole olemassa. He ovat ihmisen mm. vilkkaan mielikuvituksen ja massaharhan tuotteita mika on saanut aivan liian suuren otteen valtavaestosta. Yhta lailla voitais julkisesti ottaa herne nenanvarteen siita, kun Stephanie ei ole vielakaan paassyt Brookesta eroon. Onhan se sita yrittanyt kuitenkin jo yli 20 vuotta. Onnea hanelle, toivon etta han onnistuu.

Kirjoitin mieltani tuolloin pari paivaa sitten kaverin Facebook seinalle ja minusta tuntui, etta halusin julkistaa ajatukseni paremmin ja julkisemmin. Alla on se aikaisemmin kirjoittamani viesti hieman jatkettuna:

Mua kovasti harmittaa ihmiskunnan tilanne asiaan (uskontoon, elamaan ja itsemaaraamisoikeuteen) liittyen. Jälleen kerran pitää muistaa, että hyväksyn seka ymmarran tilanteen, että tämä on vain minun mielipideeni ja nakemykseni enka koe, etta minulla on vastaus kaikkeen, mutta sinänsä naen etta kokemukseni ja nakemykseni asiaan ovat loogisia semmoisenaankin. Tarkoitan sitä, että pidän sitä kovin lohduttomana, että niin monet palvovat uskontokuntia sokeasti ja riitelevät mikä on oikein. On koraania on raamattua on mahabharataa on mitä kaikkea ja siellä seurataan sitä tun tätä. Aina uskotaan, että oma juttu on se ainoa oikea, ainoa "Jumalallinen oikea teksti" joka johtaa jonkinsortin pelastukseen oli se konkreettiseen tai hengelliseen tai molempiin. Silmansa kun vain avaisi ja miettisi omilla aivoillaan, niin nakisi kaikki ne ristiriidat ja jumalattomuuden mika tata koko touhua vaivaa.

Eilen kavelin ohi ison kadunvarsimainoksen, jossa oli kuva pienesta muslimitytosta ja alla oli teksti jota en sanatarkkaan muista, mutta sen idea oli, etta 'en saa maassani ruokaa, koska olen tytto'. Alla olikin joku taho pyytamassa lahjoituksia, jotta voisimme auttaa hanta. Eikos tuo ole sen maan tapojen ja heidän jumalan pilkkaamista? Jokin uskonlahko vaittaa etta hanen asemansa on olla huonompi ja me kehtaamme menna valiin sanomaan etta ei se noin ole? Minusta hanta kylla saisi auttaa, mutta mina taas en auttaisi hanta tuota mediumia pitkin. Tietysti tässäkin pätee se, että jokainen uskonto uskoo olevansa oikeassa joten saattaa olla oikein myös korjata toisten vääräuskoisten tapoja. Tässäkin kuten kaikissa asioissa pätee vahvimman laki. Voittajahan on se joka historiankirjat kirjoittaa, joten jälkipolvet tietävät vain miten voittaja sen halusikin olevan.

Vaikka lasken olevani agnostikko eli en suoranaisesti _kiellä_ ns. ylempiä voimia se ei tarkoita etten voisi nojata enemmän tai vähemmän fyysiseen ja konkreettiseen fysiikan todistettavissa olevaan lähestymistapaan, vaikka silti en henkeäni sen aatteen vuoksi suostuisikaan jakamaan ts. uskon näin kunnes todistetaan vääräksi.

Se hienoin probleema näissä kaikissa väitteissä hipoo vähän samaa kuin, että jos jotakuta väittää mielisairaaksi niin mielisairaan oletetaan ensimmäiseksi vaittavan että eipas ole mielisairas ja taten vahvistaa syyttajan uskoa yhden mielisairaudesta.. Samaa ajatusta on vähän siinä kun joku johonkin uskontokuntaan kuuluva vaittaa etta 'jos olet kanssani eri mielta olet tietamaton ja taten vaarassa. Vain jos olet samaa mielta tiedat jostain'. En ihmettelisi jos joku kaantaisi kiusallaan tuon ajatuksen minun puheitani vastaan, jotta han saisi oravanpyoran puheistani. Talla hetkella siis tuntuu, etta monilla on tama ajatusmaailma. Puhun myos erityisesti yhdesta hyvin fantastisesta ja julkeasta blogikirjoituksesta jonka luin eilen. Tosin tama kirjoittaja tuntuu olevan yksi muutamien joukossa ja vastarinnasta huolimatta huolestuttavinta on, etta muutamat jopa kannattivat naita ajatuksia. Nimittain kaiken taman vastalauseeni innoittamana on yksi herrasmies, joka oikeasti sai minut tuntemaan, etta ihmiskunnan arvo laski juuri monta pykalaa. Puhun henkilosta nimelta Jouko Piho ja hanen blogikirjoituksestaan

( http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi )

Uskovaisista minun tahanastisten toteamusten nojalla on minulle syntynyt kasitys, etta riitely on tasoa " minä tiedan olevani oikeassa koska luin XYZ kirjan ja ne muut jotka vaittavat olevan oikeassa, mutta erimielta kanssani ovat ZYX:stä". Uskonto on mielestani maailman helpoin mindfuck koska saantoja voidaan keksia hatusta eika perusteluita tarvitse antaa tai tietenkin voi, mutta ne ovat useammin pelotteluita kuin perusteluita. Ollaanko me sittenkaan edetty yhtaan muinaisaikojen noitavainoista? Joku osoittaa sormella ja huutaa NOITA niin kukaan ei uskalla kieltaa muuten tunnustaa olevansa itsekin. Uskonto on kehittynyt aikojen saatossa, mutta tietysti on jalkeenpain helppo kritisoida, etta "ei kaikki kehitys tahan asti ole ollut positiivista". Uskonnon aatteelliset johtajat, ne jotka lobbaavat tiettya kayttaytymista vanhoihin kirjoihin vedoten ovat minusta ne, jotka salaliittoja taalla harrastavat herra Piho. Minusta sinulla on joko heikko kasityskyky siita miten asiat toimivat oikeassa elamassa suhteessa toisiin vahan samaan tapaan kun sinulla on muista moinen kuva. Toinen vaihtoehto on sitten etta sina manipuloit tarkoituksellisesti pilke silmakulmassa ajaaksesi omaa agendaasi, mika toisaalta ei sinun statuksessasi kuulosta loogiselta vaihtoehdolta. Ei ole saatanaa, on vain aikojen saatossa ollut ihmisia jotka ovat halunneet manipuloida toisia ihmisia pelottavilla tarinoilla. Ihmisen pelokkaan mentaliteetin takia paras tapa ohjata ihmisia on pelotella. Itsessaan kuolema ei valttamatta ole loppuun kidutetulle masentuneelle katuorjalle peloite pikemminkin pelastus, ellei hanella ole syyta pelata etta han karsisi kuolemankin jalkeen ikuisesti. Siinahan vasta onkin oiva kannustin tekemaan juuri kuinka "minun raamattu" kaskee. Aina on kuitenkin ollut niita ihmisia, jotka tahallisesti hyotyvat uskonnosta, ja niita poloisia jotka menevat lankaan.

Itse en ole homoseksuaali enka uskovainen. Olen tosiaan mainitsemani agnostikko ja se nyt sinänsä ei ota selkeää linjaa suuntaan tai toiseen ja taten voi sanoa, etta minunlainen ihminen pelaa sitä varmaa keskikenttää, mutta minusta niillä asioilla minusta pitää pelata mitkä toimivat. Uskoin tai en voin sen selkeasti nyt linjata etta en usko yhteenkaan kirjaan tai kirkkoon, joita yksikaan ihminen voisi minulle tyrkyttaa tai valmiiksi pureskella.

Minusta ei ole sattumaa että on loydetty tutkimustuloksia siita, etta yhä pienempi osa älykkäämmästä väestöstä kuuluu uskontokuntiin tai kokee olevansa uskovainen kuin taas vähempiälykkäistä aina suurempi määrä kuuluu (lähde: http://www.sciencedaily.com/releases/2010/02/100224132655.htm ) - ottakoon tuon kuka hyvansa loukkauksena, mutta kirkko varmaan kohta kieltää älyn vedoten Aatami ja Eeva tarinaan, jossa syntisesti syötiin järjen antavaa omenaa. Tosiasias on, että ei ole häpeä olla toistaan fiksumpi tai edes tyhmempi - se nyt vaan on niin. Maailma ei ole se paikka joista tarinoissa puhutaan, jossa kaikki annetaan valmiiksi, jossa aina löytyy joku joka rakastaa tai että oikeudenmukaisuus voittaa. Sen määrittää vahvimman laki. Vahvin voittaa. Ei ole sita suurta yhtenaista yhdenmukaisuutta vaan on 6 miljardia 'mina mina' ihmista. Osa heista sit vaan loytavat yhteisia kiinnostuksen kohteita ja muodostavat erinaisia joukkioita, ja toimivat ryhmissä, yhteiskuntina, perheinä, valtioina. Mikään yksi malli tähän asti ei ole ollut täysin vedenpitävä joten, miksi ei pitäisi harkita uudenlaista maailmanjärjestystä? Ei tässä ketään sormella nauraen osoiteta suuntaan eikä toiseen. Minusta on loukkaavampaa ihmiskuntaa kohtaan, etta asioita ei saa myontaa sellaisenaan vaan kaikkeen pitaa liittaa varikynalla uhkakuvia paholaisista ja vääryydestä. Salama on aina vain salama, ei se merkitse sen enempää kuin lumisadekaan. Siina olen samaa mielta Jouko Pihon kanssa, etta maailmassa on vaikutusvaltaisia ihmisia joilla on rahaa ja ne kayttavat sita saadakseen tahtonsa lapi. Se tietysti on melko suurpuheisesti sanottu, etta on olemassa yksi ainoa koneisto joka salaa tyostaa tahtoaan suurta maailmanmuutosta kohti, ja että tämä tuhoaa meidän loistavan olemassaolon tavalla tai toisella. Totuus on varmasti enemman sita etta on lukemattomia erivoimaisia koneistoja, jotka tyostavat kukin omaa agendaansa. Niinkuin on aina ollut.

En myös arvosta sitä että uskomista perustellaan lohdutuksella ja yritetään peitellä pelkoa elämään ja kuolemaan liittyvissä asioissa. Ihmisten pitäisi myöntää asioiden laita eikä ruveta itkemään puseroonsa. Kuoleminen on luonnollista ja miljardit ihmiset sitä ovat jo tehneet ja kaikki maan 6 miljardia sen tulevat kokemaan saman. Se jos vaikka maailmasta puolet paattaisi olla homoja herra Piho se ei tarkoittaisi ihmiskunnan kadotusta vaan lähinnä pelastusta. Jos meillä olisi yleismaailmallisesti pienempi syntyneisyys me emme ylikuormittaisi tata planeettaa niin paljoa.

Silti kukin tekee kuten haluaa: Joku on tässä maailmassa toiselle homo, joku on äiti, joku on isäks syntyny mut haluaa olla äiti ja joku tykkää serkustaan, joku juo olutta ja joku syö koiria.. Löytyy myös kapitalisteja, kommareita. On liberaalia ja konservatiiveja. Sit on niita jotka yleensä menevät ja tukevat asioita ja niita jotka lähtevät lähtökohdasta, että vastustavat. Ei siihen uskontoa tarvita selittämään asiaa vaan sitä että maailma on satunnainen vyöry loputtomia instansseja ja jokainen jolle mahdollisuus annetaan varmasti löytää paikkansa ja mielipiteensä asiaan. Tai sitten lainaavat toisilta. Vahvimman laki patee kaikissa. Raha on kyllä hyvin vahva instanssi, koska se saa aikaan asioita, mitä monet muut eivät saa. Raha on tosin loppujenlopuksi vain velkakirja, lupaus palveluksesta joka on yleismaailmallinen. En sano etta raha on se ultimaattinen _oikea_ ohjaava voima, mutta oikein käytettynä siitäkin on hyötyä. Jossain kohtaa missa ihminen piirsi ensimmaisen rajansa maahan ottaen sen sisalle jaavan tontin itselleen meilla alkoikin tuo alamaki jota myos kirkko on lussuttanut

Ja mita rahaan tulee herra Piho - kautta aikojen uskonnolliset tahot ja kaikenmaailman kirkot ovat olleet oikein myonteisia mita tulee rahan vastaanottamiseen. Jos raha on saatanasta kuten sanot niin silloin kirkko imee saatanan rahaa vuotavia nanneja. Eroisit itse kirkosta ennenkuin taskuusi palaa reika.

Kirjoittaja on Tampereen Yliopiston opiskelija, joka uskoo mielipiteeseensä ja seisoo sen takana.

Sincerely,

Riku Joyce aka BaQu82

_______________

Sent from my iPad

Itsy bitsy iPad... Urbans and pet peeves.

2010-10-08T01:34:00.001-07:00

Hello internet!

Ok now that I've had this glorious piece of modern tech sweetness for almost 5 months, I thought to myself it to be rather odd that I haven't properly mentioned anything about it. Hence the next section of my blog I like to call:

"WHY MY IPAD BEATS YOU DOWN!".

Ok to start off I have tried to be quiete about the fact that I have one. Only thing is it's hard to avoid blatant stares and questions that usually start with the same jist or tone of voice: "Didn't u know that it's a no good overpriced toy?" or my personal favourite "oh you have THAT? Don't you like need two so you can work and listen to music?" or even the occational "why did you get that, I couldn't imagine buying that because I need [insert name of windows only based software]."

And just so I don't immediately come off as an elitist jerk I'll start off with the cons of the ipad that are cons only comparing them to a regular laptop. I'm not going into a debate wether or not I should still be carrying a pen and paper with me :)

So you want to hear about the cons, huh...?

"There is no multitask yet is there?". That said I hope you noticed the yet in there (he he he I said yeti there, cough). Apple have promissed a forthcoming update in november which will among other things include multitasking. Also I hear about wireless printing and video over the air (I think I even saw the word DLNA for those who understand about those things). But even without multitasking I have to hand it to the software engineers. The software programs remember things well. For instance when I had to close up this text editing software just to get a link to copypaste here the page was automatically saved and opened up when I came back to it. So in a sence it felt like alt tabbing out. Web pages (and also the numerous opened tabs) all open up when restarting the browser too. Spotify remembers which song was playing last. And to answer the question about listening to music while doing other stuff? Yes the ipad has always supported having ipod open and playing while doing other stuff like let's say writing a blog.. Something about the new update here: http://www.apple.com/ipad/software-update/

"No real keyboard equals bad typing?" Well yes it does. Compared to an actual hardware keyboard this is alot harder. I might even have a few typos while writing this blog, but then again the ipad supports BT keyboards and there are very portable ones out there that one could get if they typed alot. But then again I've made my peace with the touch screen.

"The OS is not open enough and I can't get software on it that I want!" This is a tricky one. Yes indeed it is. I honestly can't break this one other than by saying that what is it actually you want to do and does the iPad have to do it for you? All I'm saying that my windows mobile phone has office and I wouldn't dream of using it on it. All the while when the ipad is not exactly a replacement for the laptop - it does come far. And what I think is for the most part it's enough. The amount of software available for the iPad is perplexing and more are coming. Don't forget that you can always jailbreak your ipad and get even more on it if you don't feel the need to pay for stuff. I can watch movies, listen to music (also online via spotify), browse the web, read and write e-mails and books, chat using various programs (msn, fb chat, google talk etc.) and the ipad is not half arsed as a gaming device either. The possibilities of a touch screen haven't been fully utilised yet, but one instance springs to mind: board games! There are oodles of them!

No flash? Get over it flash should die out. Html 5 is an excellent substitute for online videos. I seriously doubt that anyone would not buy the ipad because you cannot play online flash-based browser games on it. Am I wrong? Besides flash does tend to have alot of security issues now and again. http://www.google.fi/search?q=flash+security+issues&hl=en&client=safari&prmd=n&source=univ&tbs=nws:1&tbo=u&ei=TtiuTOiXHsegOuabmdIF&sa=X&oi=news_group&ct=title&resnum=4&ved=0CCMQqAIwAw

No camera. Well yah that's a shame I guess. But then again my phone has one and I can use a software called bump to transfer the images. But still a small webcam would be sweet.

No usb. True. Haven't found many things I'd want attached to it though..

That was the cons and quickly proof reading it made me feel it was also a good pros section, he he. But to the actual pros:

TEN HOURS OF VIDEO PLAYBACK. Two days of normal use otherwise. Beat that on your 500e laptop.

Large touchscreen that is not only fluid and responsive - has a very good resolution too.

Does not crash. No. Never.

Remembers stuff that I've done so it doesnt feel like closing programs more like minimizing.

I've managed to get it to respong to 8 finger touches simoultaniously without it hanging or slowing down.

Light weight and small.

No fan, completely passive cooling. Also doesnt really heat up.

Easy to use. Literally pull it out of a bag like a magazine and its ready for use.

When you 'shut it down' as in turn the screen off the battery seems to last forever. But even though it does it still beeps if I get pushmail. <3

You never have to actually turn the machine completely OFF.

Has a microphone and 3,5mm headphone jack.

Because of it's form factor and light weight I can attach it with ease to the dashboard of my car. 10 inches of gps baby. I use velcro on it and it works like a charm. I also put a few white velcro strips in my appartment so I can attach the ipad in places where it could be useful. Useful youtube video demonstrating this here: http://www.youtube.com/watch?v=0LZ7VdwY5cQ

I'm planning on getting a ipad supported stylus so I can actually write math notes and equations down during class. I hate to use paper but until then typing numerical equations down on a keyboard is a big pain (on any computer).

All of that being said I'm confident that anyone who stuck with it and read all the way through should have atleast understood that the ipad is not merely an overpriced toy. After that, though, it's not my problem if you don't want one. I still do. :)

Be safe internet, use a prophylactic when needed.
Sincerely,
RJ aka BaQu82
_______________
Sent from my iPad

Anticipation

2010-09-17T03:23:00.001-07:00

Hello internet!

I had been waiting anxiously for some mail from two different parties recently. Of which both in their way had the chance to change my life somewhat. The thing is I hate waiting. I know that something important is coming but not the actually when. The feeling of frustration when I think about it its just awful.

Then at long last came yesterday. 2 new letters resided in my mailbox it seemed. And to my liking yes both of them were indeed the ones I've been waiting for. So there I was looking at the letters and trying to decide which to go for first. The decision wasn't that hard, though. The less important one was the obvious choice for me which was also the larger potential setback.

Ok so the bad news first: I happened to speed past a police camera a while back and it flashed as I passed it, doh. My biggest worry was that I was speeding enough for the ticket to be in the triple digits and worse off I could lose my lisence. Well luckily enough the amount settled to a very doable 70 euros which ofcourse I am not happy to pay, but I am relieved that it's merely that. Crisis averted. Next.

The good news then? I got called in my for ADHD exams in TAYS (university hospital in tampere) which is not as late as I had feared. I was given an estimate of 6 months before I'd be called back which would have been the end of november. Instead now I have a date set for the end of this month. How fab is that!

The annoying part of the invitation is that I have to pull out a plethora of information from my childhood. Old report cards, any infirmation regarding doctor visits, pictures from various parts of my childhood that I find important.. ...as if I was ever the type to keep that sort of stuff. Who knows I might get lucky and find some stashed away at my parents place. I'm not going to hold my breath though ( not untill I start dusting the boxes I'm about to rummage).

Being in a shadow of uncertainty has been a drag for the most part, although in my mind and my life I have found that whatever I am - I'm still more absent minded, more forgetful and more hyper than anyone I know personally. And for the most part people do tend to agree with me which supports my feelings on the subject. On the other hand I have talked with people who know me who would like to disagree with me. The other of these saying that I just want to get off easily. There must be something in that which I haven't grasped yet. Being adhd is not a jail free card. It is merely that some symptoms make it harder or darn near impossible to finish certain things in a normal fashion. You think it bums you out that I say that? Consider how I feel when I know I can't deliver with my best efforts, So if you want me to it anyway? Ofcourse I'll try but I'll let you know it's going to hit the fan at some point.

I am however trying to learn new ways and gimmicks as a sort of work-around and indeed they have helped to an extent. For what it's worth I'm less pushy nowadays. ;)

Sincerely,
RJ aka BaQu82
_______________
Sent from my iPad <-- notice that yet? Yah I broke and just got the thing. It's iAwesome.:)

Hello internet!

2010-09-08T11:25:00.000-07:00

It's that time of the year again. Yes Uni has started and I too have crawled out like so many others from our proverbial caves and bumped heads at campus. Meeting new faces can be anything you want it to be but most of us expect it to be an awesome experience. So much anticipation goes towards that one day of meet and greet and all you can do is hope your first impression was ok. The reality is usually more like did they even notice me (questionmark).

Meeting new people for some of us though is a daily thing. You either get along or you don't and then you move along. Nothing more honest about recognising a person, greeting them and mutually understanding that this was it let's move along - so long. Next.

If you consider how many of there are of us living in one area of influence (which technology does seem to expand quite a bit), we could just acknowledge that you get a better worth for the effort if you just cut your losses and move along. What am I talking about? Have you ever made a very bad first impression on a person you already liked? Tried to correct that first impression? In most cases I must say it would be a better cause left unfought. In the 21st century people aren't as unique and irreplaceable as before. But this is a good thing.

I have this friend who is social, funny, and everyone who meets him like him. But he has a major problem. To cut to the chase he's scared shitless of meeting new people he would/could later on form relationships with. This person I'll call him Mike.

So yes Mike has no problem socialising with his own friends or their spouses and actually he does so frequently. But then again if there is an event in which there is a possibility of meeting girls he would go on and get the jitters and be nervous about it before hand. Well then again who sometimes doesn't? Maybe it's the anticipation and or fear of something going wrong. Maybe he's a perfectionist without the proper skillset. Either way I'll just go ahead and loosely combine a few true notions: failure and failure again makes perfect. ;) you can't expect not to crash and burn unless you have one of the following:

1 First hand knowledge of what is needed to crash and burn
2 an innate drlovegood gene that just tells you what is right. (yes everyone thinks they have one and the mind tends to think it swells up when drunk)

My values while growing up regarding relationshios and the meaning of them were severely distorted by movies and common aristocratic beliefs that there is a higher meaning to everything. Terms like 'the one' and 'soulmate' paved my thoughts when searching for an answer. I'd still like to believe that these things exist, but like all stories this belief too must end sometime if I don't want to bury my head in the sand like my friend Mike does.

In people, relationships and friendship - the only way to find out what works is face the ones you fear the most since those are the oceans less travelled. Personal growth starts from jumping out of your own comfort zone into the risk zone where new frontiers are met.

Have a good one,
RJ aka BaQu82
_______________
Sent from my iPad

2010-05-25T07:39:00.000-07:00

Hello Internet!

I have this new found zest for life right now. Much going on at the moment and a lot of things to look forward to. Today I'll be going out on an island to relax in a cottage which is just sweet, albeit it is raining outside. Some drinking activities coming up in the weekend also two of my good friends are getting married and sometime after that I get to go on a 2 night cruise. So much stuff planned right now I can't believe it ;)

So .. about that iPad.. wouldn't it be weird if I ranted on and on about it being a waste of time and maybe not being worth your salt and then after all that I'd wanted one? Wouldn't it also be weird for me to order it just on a whim? I guess that's my ADHD acting up but I just gotta have that sucker :)

Yah so I'll prolly get my iPad in july when my lovely sister comes to visit from the USA. Yah you know who you are! I will be giving more banal statements about the iPad once I get it.

I started my own tweetpage today. Although it's a certainty no one will ever venture as far as twitter.com in Finland I thought it to be socially comforting to know atleast I'm available for peeping over the internet in more venues than one. So do dare to check out my tweets and comment and whatever. Here's an incentive. Comment something interesting on either my tweet or blog and I will reward you somehow. Let's see what I'll do. Yah no I won't send you cash so stop asking already ;)
So go to twitter and bq82

http://www.twitter.com/bq82

And as always my youtube channel is still open at http://www.youtube.com/baqu82 and here is my newest edition for you straight on my blog!

The iPad vol2, (RIP vol1)

2010-05-11T11:43:00.001-07:00

Hello internet!

So, you really think the apple iPad is worth the hype, huh? What kind of pure genious or if I may just throw it out there wondrous sorcery does Steve Jobs posess in his back pocket that a large iGroup are eating out of the iPalm of his iHand? (see what I did there?)

The iPad at first glance looks smexeh. Yes, I said that. It looks like a finger scrollers wet dream with it's large screen and multitouch capabilities. What about the rest though? Above all else I see that the iPad is an e-reader, but with added bonuses of internet, music and shiz. So where is the webcam, or external peripheral support via usb? There is none. At this time I'm not sure if the new 4.0 OS update brought the much craved multitask also to the iPad machines or only the smaller in size but not in ego iPhones and iPod Touch so I won't take much of a piss at that aspect. Otherwise if they didn't update it u all know - no music while reading or surfing. Boring. So for all you youtube bloggers this machine is really just an epeen to show off to friends with it's sleek smexy. No video updates with it nope nada not a chance.

All of that novelty fun wears off quicker than cheap eyeliner in the rain. After all that fun you're left with a machine with either wi-fi or 3G, a miniscule sized harddrive and no way to add new functionality other than what itunes store has to offer (thinking big $$$ for developers though). So what? I want it! Yes I bet you do want it. It's fun too it seems. Have you seen the youtube video with a cat playing with it? Pulling on some strings and they follow and wobble! Wheeeee! Oh yes not forgetting the touchable piano!

Still all in all with all things considered turned and tumbled yes the iSeries of touchmachines still has an unrivaled sence of stability and speed and ease of use. No machine has been able to duplicate the great innovations of apple corp.

For most that seems to be enough.

Take care iNternet, you got iT.

My email blog test

2010-05-11T02:17:00.001-07:00

Hello internet!

I'm testing the way the blog looks like when sending via e-mail application..

This could be interesting, not :) Stay tuned for my intake of the apple iPad vol2. Yes vol1 went to rye since blogger decided to erase everything I had written down. I actually had like this epic motivational thing going on but alas it is lost. The amount of awesome written down in vol1 is irreplaceable and it cnnot be dublicated not by a longshot. That is just how awesome it was. But Vol2 will be even better! ;)

Take care internet, you will never start to sag.

Sent from my HTC

Barney Stinson has ADHD ;)

2010-05-10T05:48:00.000-07:00

Hello internet!

I'd like to add more to my last topic, namely ADHD.

There are numerous websites which have more info for people struggling to understand childhood and adult ADD/ADHD.

::Quote:
-“zoning out” without realizing it, even in the middle of a conversation.
-extreme distractibility; wandering attention makes it hard to stay on track.
-difficulty paying attention or focusing, such as when reading or listening to others.
-struggling to complete tasks, even ones that seem simple.
-tendency to overlook details, leading to errors or incomplete work.
-poor listening skills; hard time remembering conversations and following directions.
::End quote :: helpguide.org

The thing is: ADHD also comes with many benefits. Being impulsive keeps things fresh and innovative. Empathy is something common with ADHD people, and I consider myself having it. Although it's not always as obvious as one might hope, but alot of things I do is a compromise due to empathy. It's all about knowing your strenghts and utilising them when the time comes.

::Quote
Another capacity brought on by ADD is the ability to hyper focus on things. For instance, if one sees something they want to achieve, then he or she will make a great endeavor out of focusing on that objective and will be obstinate about not letting go what he or she has attained.
::End Quote :: www.adhdchildparenting.com

I am still eagerly waiting for a letter from TAYS that will tell me when my next real appointment is. All in all the times are changing and maybe soon enough I can start a relatively productive life. The thing is alot of this has affected my school progress. Although I don't like to admit it, I have been progressing at a diminishing rate. It's not that the courses are overwhealming or that I don't have the time - it's just a huge effort to get things done so classes get dropped. This is something I hope to correct with the upcoming diagnosis.

Wish me luck and take care Internet.

References:
http://helpguide.org/:

http://www.adhdchildparenting.com

Wait, why -wouldn't- you pick ADHD as a superpower?

2010-05-09T04:58:00.000-07:00

Hello internet.

Having been an outgoing internet geek for what seems like my whole life it has been a small wonder that I haven't started a blog sooner. Many times I have found myself wanting to pursue things be it writing a blog or cleaning the apartment or skydiving off a plain. I'll call this occation one of my larger triumpfs against the pitfalls of my "later later" attitude. :)

I do have a point to this though. See I have always been a very forgetful person. I've usually brushed stuff like this off like "yah I'm excentric" or "I've got alot of things on my mind" - while these are true they have never adressed the actual source of the problem. Not untill fall of 2009 when I said right, enough is enough. I wen't to a psychiatrist and told her maam I think I have ADHD .

Admitting that I might have something wrong and that something being ADHD has turned my life around a whole 180°. The first awe and then shock when realising how my life has been how it is and how it could be just blew my mind away. See I have had huge problems with losing stuff, remembering to do tasks, being able to perform with boring tasks etcetera. To finally have a reason for it all at the same time has made me happy and a tad sad.

Countless times I have been in pointless arguments where in fact we have both been right or agreed on something but I have not had the ability to grasp the whole conversation and insisting that the other person has been wrong. This has affected many of my past relationships with people. That and the way I fuss with everything. Im here there and everywhere and the amount I talk - I can see would bother many.

I have been to this psychiatrist three times now and she tends to agree with me that yes you have ADHD, but the thing is she is not completely qualified to diagnose me so she said she will send me to a panel of doctors - three actually - who will evaluate our meetings (that have been written down) and they will further test me to see exactly what is ticking within. Now all the while they are pondering all of this I am positively sure by now that I have identified this -disability- if you will.

In my present state I could describe myself as being fidgety, forgetful, loud, always on-the-go, interruptive, single minded, happy.. Makes me wonder sometimes why on earth a person with all these symptoms has never been diagnosed, but instead been labeled as "he's just like that". While that's true that again has got nothing to do with the underlying reason for it all. I've spent countless nights browsing through youtube with people talking about their ADHD and doctors describing different aspects of ADD/ADHD and I'm just thrown down speechless on how much their stories resemble my life in that sence of living with a disorder.

Are you with ADD/ADHD? How did you react when facing it? I honestly can't tell you wether I'm better off right NOW, but I'd imagine with proper cognitive therapy and maybe the proper medication I too could cease to forget things. That's the dream anyway.

Take care internet, you'll never go out of style!